Vatsan muotoilu palautti elämänhalun kolmosten kantamisen jälkeen

Mennäkö leikkaukseen vai ei, pohti Sigrid Holmsen blogissaan, kuvaten ahdistusta, joka iski häntä, kun hän katsoi roikkuvaa vatsaansa. Christinas Clinic hoiti kolmoset synnyttäneen äidin.

”Itsetunto oli täysin nollassa. Oli suorastaan tuskallista katsoa itseäni. Haluaisin nauttia lapsista, mutta kun näin itseni peilistä, mieliala laski,” kertoo Sigrid ja muistelee, kuinka hän tunsi itsensä ikivanhaksi. ”Mielestäni nuoren ihmisen ei pitäisi piiloutua vaatteiden alle, eikä vanhankaan, eikä tuntea itseään arvottomaksi.”
Kolmospoikien, Steffanin, Stylesin ja Samwisen, äiti kirjoitti blogissaan: ”Venymisarvet eivät haittaa minua lainkaan. Ne eivät häiritse yhtään. Ja jos minulla olisi vain ne… no sitten ei olisi mitään valittamista. Mutta se ei ole niin. En halua alkaa kuvailla omaa, anteeksi, mutta todella rumaa vatsaani… Pointti on yksinkertaisesti siinä, että en ole tyytyväinen siihen lainkaan.”
Hänen seuraajansa, ja totuuden nimissä kaikki, jotka ovat synnyttäneet edes yhden lapsen, ymmärtävät, mistä on kyse.
Keho, joka on kantanut lasta, ei ole enää koskaan entisellään. Ja vielä enemmän – jos se on kantanut kolmea lasta kerralla!

Klinikalla löydettiin ratkaisu

Eniten minua häiritsi juuri vatsa, sanoo Sigrid. Kyse ei ollut vain ulkonäöstä, vaan myös terveydestä ja hyvinvoinnista, hän lisää. ”Ei ole hyvä, jos keisarinleikkaushaava on vatsapoimun alla. Napaakaan ei näkynyt.”
Vatsan muotoilu tarkoitti myös sitä, ettei hän pystyisi juoksemaan kolmen pojan perässä, ottamaan heitä syliin ja huolehtimaan heistä. ”Pohdin pitkään, kannattaako mennä leikkaukseen, erityisesti toipumisen vuoksi. Ajattelin, että ennen kuin lapset menevät kouluun eivätkä tarvitse apuani, en voi mennä.” Mutta perhe ja ystävät lupasivat auttaa.
Onneksi hän ei lihonut paljon raskauden aikana. Se, mitä kertyi, katosi nopeasti. Mutta roikkuva iho keisarinleikkauksen jälkeen ei kadonnut minnekään, ja jotta ompeleita voisi tuulettaa, piti nostaa vatsapoimun. ”Se oli iljettävää ja kamalaa ja rumaa, kaikki mahdolliset sellaiset sanat,” nauraa Sigrid, joka päätti mennä klinikalle konsultaatioon.
Konsultaation aikana otettiin kuvia vatsasta ja keskusteltiin, mikä olisi paras ratkaisu. ”Minun tapauksessani ainoa vaihtoehto oli laajempi vatsan muotoilu,” sanoo Sigrid, joka meni Christinas Cliniciin leikkauspöydälle 28. syyskuuta, 2002. Hänelle kerrottiin, että vatsan muotoiluja on pääasiassa kahdenlaisia. Yksi on pieni eli mini tummy tuck. Toinen on laajempi eli full tummy tuck, jossa tehdään viilto vatsalinjaa pitkin intiimialueen yläpuolelle lonkkaluille saakka ja poistetaan sitten rasva ja ylimääräinen iho.
Lisäksi tehdään ympyränmuotoinen viilto navan ympärille ja navan sijaintia nostetaan.
”Se tarkoittaa, että kaikki ylimääräinen ja roikkuva poistetaan,” hän toteaa. Ja muuten, sanottakoon etukäteen, että Sigridin keholta poistettiin ylimääräistä ihoa ja rasvaa yhteensä 3,3 kiloa!
Hän muistaa, kuinka hän oli leikkauspäivänä niin hermostunut, että kirjoitti jopa sukunimensä väärin. ”Onneksi minut otettiin vastaan kuin hyvä ystävä. Vitsailimme ja oli mukavaa olla siellä. Se lievitti hermostuneisuuttani.”

Toipuminen on avainkysymys

Harvat ovat nähneet Sigridin entisen vatsan. Hän peitti itsensä taitavasti vaatteilla, käytti trimmaavia alusvaatteita, löysiä päällysvaatteita. Ja kertoo, että hän sai kokea myös asennetta: ah, ei tarvitse, miksi menet leikkaukseen, et tarvitse kauneusleikkausta. ”Mutta ollaan rehellisiä, vatsan muotoilu ei ole kauneusleikkaus, joka tehdään huvin vuoksi. Minun on huolehdittava omasta terveydestäni, jotta vatsan alla oleva haava ei tulehtuisi,” hän selittää.
Yleisesti ottaen sekä perhe että ystävät olivat ymmärtäväisiä ja tukevia.
Leikkaus tehtiin yleisanestesiassa ja Sigrid sanoo, ettei hän tuntenut kipua leikkauksen jälkeen. Hän koki kuitenkin lievää jännityksen tunnetta. ”Kuin olisi tehnyt sata vatsalihasharjoitusta.” Jo seuraavana päivänä nainen pääsi kotiin. Hänen mukaansa toipuminen sujui nopeasti ja helposti. Ja hän lisää, että teki kaiken kuten ohjeistettiin – käveli, liikkui. ”Sillä minulle sanottiin: tehokkain hoito on liikkuminen.”
Oho-efekti iski Sigridiin jo 48 tuntia leikkauksen jälkeen.
”Olenko se oikeasti minä? Uskomatonta! Olen edelleen innoissani. Se kauheus, joka kaksi vuotta ikinen päivä katsoi minua peilistä, on nyt menneisyyttä. Olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen vatsaani,” kehuu Sigrid ja lisää, että nyt täytyy ottaa reidet käsittelyyn – hän aikoo alkaa juosta.
Hän rohkaisee myös muita naisia olemaan piiloutumatta, olemaan epäilemättä liikaa ja ottamaan askeleen – vaikka vain käydä klinikalla keskustelemassa asiasta. ”Jos et ole onnellinen kehossasi, tee jotain. Tulos kestää vuosikymmeniä, se on investointi itseesi,” Sigrid toteaa.
Tällä hetkellä nainen käy vielä klinikalla laserhoidossa, jotta arpi näkyisi mahdollisimman vähän. Ja hän iloitsee: ”Tiedätkö, minulla on vyötärö! Tunnen itseni täysin uudeksi ihmiseksi! Napa on myös kaunis. Ajattelin laittaa napakorun. Heti kun laserhoito on ohi. Olen aina halunnut napakorun!”