TV-ohjelman “Minun ihmeellinen muuttuminen” kevätkauden ensimmäinen potilas oli Avo, parrakas hiidenmaalainen mies, joka lapsuudessa oli saanut nenävamman. Kun hän saapui klinikkaan, nenänsä oli täysin vinossa, mutta hänen poistuttuaan klinikalta liikennepoliisi enää ei tunnistanut häntä valokuvista. Lue haastattelua, jossa Avo kertoo itse lähemmin ihmeellisestä muuttumisestaan.

Avo, olet elänyt aika maalaismaista elämää Hiidenmaalla. Mistähän sait idean sinua turvautumaan esteettiseen kirurgiaan?

Itse asiassa olin halunnut korjauttaa nenäni jo pitkään, sillä se aiheutti alinomaa ongelmia. Poskiontelotulehdus syntyi helposti ja vino nenä rikkoi silmälaseja. Kävin myös ensiapusairaalassa. Joitakin leikkauksia siellä tehtiin, mutta en tiedä tarkalleen, mitä he tekivät. Täysin kuntoon nenääni ainakaan ei saatu, tämä onnistui vasta Christinas Clinicissä.

Kun näin ilmoituksen että ohjelmaan etsitään osallistujia, päätinkin kokeilla. Toivoin vihdoinkin saavani normaalin nenän. Se ei ollut mikään herätepäätös. Joten kun kuulin, että tulin valituksi, niin mieleni todella ilahtui.

Mitkä olivat kokemuksesi Christinas Clinicistä? Sujuivatko konsultaatio ja leikkaukset odotetusti?

Klinikalla sanottiin, että ensiksi pitää korjata nenäkuorikot – siksi minun piti mennä leikkaukseen valtionsairaalaan. Sitten päätettiin, että Christinas Clinicissä nenäni muovaillaan suoraksi ja myös pienemmäksi. Näin tulevasta nenästäni 3D simulaation ja olin siihen hyvin tyytyväinen. Konsultaatiossa minua myös kehotettiin lopettamaan tupakointi ja vaikkakin en pystynyt luopumaan siitä täysin, vähensin sitä todella paljon. Nyt on vatsa pulleana (nauraa).

Alkuaan oli kai suunniteltu vähemmän leikkauksia, mutta aivan ensimmäisessä ei ollut mahdollista korjata nenäni täysin. Kävi ilmi, että siellä sairaalassa nenäni ei ollut sisältäpäin rakennettu kunnolla. Joten vaikkakin nenä oli jo suora, en pystynyt kuitenkin hengittämään kunnolla. Sitten klinikalla tehtiin vielä kolmaskin leikkaus ja nenä korjattiin myös sisäpuolelta. Tämä oli aika vaikeaa, koska nenäni ei ollut vain yhteen suuntaan vinossa, vaan muukin oli rikki.

Minulla on ollut elämässäni yhteensä seitsemän leikkausta, joten erityisiä yllätyksiä ei ollut. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta yksityisklinikalla. Hyvin tyylikäs juttu – yksityinen huone ja kaikki olivat niin kohteliaita.

Sinulle tehtiin kolme vakavaa leikkausta, miten toipuminen sujui?

Toipuminen leikkauksista oli helppoa, mitään kipuja ei ollut. Ensimmäisen kahden leikkauksen jälkeen en tuntenut yhtään mitään, viimeinen oli hieman epämiellyttävämpi. Mutta yöllä nukuin rauhallisesti ja ongelmia ei ollut. Edes kipulääkkeitä en tarvinnut, otin vain lääkkeet, jotka annettiin klinikalta.

Aivan alussa näytin tosi rumalta. Silmänaluset olivat sinisiä, päässä naamio. Mutta se ei häirinnyt minua lainkaan, enhän katso itseäni peilistä kovinkaan usein. Viikon kuluttua iso naamio poistettiin, mutta pientä naamiota joutuin käyttämään melko kauan. Mutta vain siksi, että autolla ajaessani minun oli käytettävä silmälaseja ja ne olisivat nenää painaessaan pilanneet sen muodon.

Mitä tunsit, kun ensimäistä kertaa sait kurkistaa naamion alle?

Nenä oli suora kuten ennen vanhaan! Ja kiinnostavin oli, että se ei ollut vain suora, vaan myös huomattavasti lyhyempi kuin ennen. Aiemmin se oli kyllä melkoisen pitkä. Tämä oli miellyttävä yllätys.

Aiemmin en halunnut kovin mielelläni teettä valokuvia itsestäni, mutta nyt tapahtui hassu juttu. Liikennepoliisi pysäytti minut ja sanoi ajokorttiani katsottuaan, että se ei ole minun.

„Kyllä se on!“ vastasin.

„Mutta miksi sitten teidän nenänne on aivan toisenlainen?“

„Kävin kauneusleikkauksessa!“

Väittelimme vallan pitkään. Luulin jo, että en pääsekin pois. Sanoin, että osallistuin tv-ohjelmaan ja he voivat soittaa ja tarkastaa, elleivät usko. Onneksi viimein he päästivät minut menemään. Mutta nyt täytyy varmasti uusia henkilötodistukset.

Kuinka tyytyväinen olet kokemukseesi ja uskaltaisitko suositella esteettistä kirurgiaa myös muille?

Tietenkin uskallan! Vointini on hyvä, ulkonäkö on hyvä. Klinikkanne ansiosta. Tietenkin kannattaa mennä kirurgille, jos on ulkonäköongelmia. Sitten saat itsellesi juuri tällaisen ulkonäön, josta pidät. Ja kun luen Internetistä kommentteja tai kuulen ystävien mielipiteitä, niin tuntuu, että myös muut pitävät siitä. Eilen oli syntymäpäiväni, sain paljon kirjeitä ja puheluita, ainoakaan negatiivista kommenttia en ole kuullut.

Luulen, että kerran elämässä voi sellaisen asian kuitenkin tehdä, miksipäs ei? Mitään kamalaa ei tapahdu. Leikkauksen jälkeen ei ole niin, että iho on päässä kuin naamio ja ainoakaan lihas ei liiku. Olen täysin luonnollinen, se on minun oma nenäni, mutta suora sellainen. Vielä kerran tai kaksi – ei ongelmaa, tehkää vaan!

Me puolestamme toivotamme Avolle hyvää syntymäpäivää. Eihän joka päivä tulla nuoremmaksi!